Elämä rullaa

Hallo.

Jos sanon, että oikeasti en ole kerennyt aikaisemmin tulla kijoittamaan kuulumisia, niin uskotteko?

Elämä on lähtenyt hyvin pyörimään täällä Saksassa. Tai no niin, elämällä tarkoitan työelämää, sillä sosiaalista elämää ei ole. Ja se ei edes johdu vain siitä, että olen vasta muuttanut tänne, vaan siitä että sillei ei yksinkertaisesti ole myöskään aikaa.

Tänään tuli täyteen 10 päivää täällä, joista seitsemän työpäivää. Ei paha, sehän on normaalia käydä töissä (blabla....), mutta onko se normaalia, että työpäivään matkoineen ja lounaineen menee vähintään 10h. Kyllä se on, Saksassa, SE ON, ja valitettavasti myös mun arkipäivää. Pakko myöntää, että siihen on jo tavallaan tottunut, mutta kyllä sen huomasi perjantai iltana, kuinka väsynyt oikeastaan oli. Suomessa, jos joku sanoisi, että nousepas töihin klo 6:20am, ei onnistuisi. Täällä, raahaan itseni ylös sängystä vaikka väkisin silloin. Kotoa lähden ennen klo 7 aamulla ja töissä 7:36 (kyllä, 36. Bussit ovat täsmällisiä). Tämä tarkoittaa, että työpäiväni päättyy 16:21 aikaisintaan. Valitettavasti bussini menee aina 20 minuutin välein, joten yleensä jään vielä töihin 16:40 asti.

Ja takaisin aiheeseen, eli tästä näkee, että aikaa ei hirveästi jää muulle elämälle tällä rytmillä, ja itse tarvitsen hyvät yöunet, että toimin. Ehkä sitten kun vielä paremmin tottuu, niin välillä voi "repästä" ja valvoa klo 23. Jos vaikka olisi joku sosiaalinen meno.. kenties. Asun yksin tällä, ja olen todennut että joskus olisi kyllä mukavaa jos kotona olisi valmiina joku toinen henkilö jonka kanssa voisi edes jotain jutella, mukavasti kotisohvalla ilman että tarvitsee mennä mihinkään. Toisaalta väsyneenä nautin omasta tilasta ja hiljasuudesta. Viikonloppuna iski pieni "louneri-olo", kun vihdoin olisi aikaa ja energiaa, niin ei ole ketään ketä nähdä. Kulutinkin viikonlopun IKEA-reissuun, muun tarpeellisen osteluun, hyvään omatekemään ruokaan ja viiniin sekä Netflixiin. Ihan mukava viikonloppu oli, mutta jatkossa pakko alkaa tehdä toimintasuunnitelmaa verkostoitumiseen, että en täysin erakoidu.

En muista mainitsinko ekassa postauksessa, että oikeastaan mulla on Hampurissa todella pitkäaikainen hyvä kaveri, ja hänen kauttaan Hampuriin olen alunperin tutustunutkin. Lisäksi on muitakin tuttavuuksia lähempänä ja kauempana. Oletin tänne tullessa, että olen tämän takia erittäin onnekas, koska valmiina jonkinlainen verkosto ja soluttautuminen helpompaa.
Paskanmarjat.

En tiedä onko se saksalainen juttu, vai onko se ystävieni juttu vai vaan oikeasti ajanpuute, mutta en ole nähnyt edes tätä hyvää ystävääni vielä....erikoisten syiden vuoksi. Näkemisestä tehdään hirveän iso asia. Itse ajattelen, että kun hyviä ystäviä, voidaan olla vaikka pieruverkkareissa sohvalla ja chillata, vaikka tunti vaikka koko päivä. Ei väliä. Mutta, mene ja tiedä mikä kenenkin syy, mutta ärsyttää.

Anyways, kun kaikki negatiivinen saatu näin ollen alta pois, totean että mulla menee oikeasti hyvin. :)
Olen uskomattoman onnekas, että oikeasti tunnen viihtyväni työpaikassani, saan tehdä jo erilaisia enemmän ja vähemmän vastuullisia asioita ja koen ne mielenkiintoisiksi. Lisäksi, työkaverit ovat ottaneet todella hyvin vastaan ja ovat mukavia ja ilmapiiri rento. Ei ärsytä aamulla mennä töihin. Motivoivana tekijänä voi olla myös ilmainen aamu (ja päivä. ja toinen päivä ja iltapäivä)kahvi. Mikä parempi tapa aloittaa jokaine päivä kun aamupuurolla ja kahvilla oman työkoneen ääressä. En valita.
Saksa on yrityksessä yleinen kieli, vaikka paljon meitä on muualta tulleita. Itse olen vain se ainoa ei fluent saksan osaaja. Mutta motivoituneena ja päämäärätietosena aion vielä opetella sen perhanen kielen kunnolla!

Harmi ettei ole mitään kuvia tähän mennessä. Voitte kuvitella tähän kuvia, U-Bahnista, joka täynnä aamu-unisia, Netflixin joss apyörii 13 Reasons Why ja se aamupuuro.

-Eve