Lähdin tänään siis varhain aamulla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää määränpäänä Hampuri, jossa tulen viettämään seuraavat 2,5 kuukautta työharjoittelua tehden. Kaupunkina Hampuri on mulle entuudestaan hyvin tuttu, sillä mulla on paikallisia ystäviä täällä joita sitten on tullut käytyä moikkaamassa enemmän tai vähemmän. Ja on tämä kaupunki vienyt kyllä ihan mennessään. Ehdoton suosikki kaupunkini Saksassa. Kaipa se on se veden ja vihreyden määrä ja läheisyys, jota tälläinen suomalainen tyttö tarvitsee tunteakseen paikan kodikkaana.... :)
Joka tapauksessa, minulla kävi erittäin hyvä tuuri, ja onnistuin saamaan työharjoittelupaikan juuri täältä, ja työ itsessään kuulostaa todella mielenkiintoiselta (todellisuudenhan sitten näkee tietenkin myöhemmin), ja en voisi olla iloisempi. Taustalla on kyllä pieni kauhukin ja jännitys, että miten asiat lähtevät sujumaan, mutta ei auta kuin olla reipas ja ottaa haaste vastaan. Työstä ja sopeutumisestani Saksaan ja töihin tulen varmaankin sitten kirjoittelemaan enemmän myöhemmin.
Nyt sitten pötköttelen täällä omassa uudessa asunnossani Hampurissa. Tuntuu ihan hullulle olla täällä kerrankin ei-turisti asemassa. Nyt on oma huone, oma sänky, keittiö, tavarat muualla kuin matkalaukussa... Oikeasti asun täällä, ja se tuntuu jo niin isolta asialta ja stepiltä. Asunnonkin kanssa mulla kävi tuuri. Ensinnäkin, jälkeenpäin paikallisilta ystäviltäni kuulin, että olen onnekas kun edes sain asunnon. Ottajia asunnoille olisi vaikka muille jakaa ja useasti asunnon löytyistä saa odottaa viikkoja. Tämänkin kämpän vuokraaja sanoi, että jos he laittaisivat toisen huoneen täältä vuokralle niin luultavasti saisivat tänne jonkun heti huomisesta lähtien...
Ja niin, asun siis täällä asunnossa yksin, vaikka alunperin ajatus oli ollut kaiketi että tästä isosta asunnosta vuokrattaisiin pari huonetta (yhteensä täällä on kolme huonetta jotka voisi vuokrata). mutta tänne tullessa kuulin, että tulen luultavasti olemaan ainut, sillä heille helpompi näin. Mikäpäs siinä, maksan silti vain yhdestä huoneesta. Tässä asuva nuori perhe on siis juuri muuttanut toisaalle, mutta heidän sopimus tähän asuntoon päättyy vasta syyskuussa, joten halusivat sitten vuokrata tämän siksi aikaa. Toistan: mulla kävi hel***** iso tuuri. Toisaalta, kämppiselämä olisi ollut kiva kokea ja ehkä niin saada myös seuraa, mutta se on aina myös tuuripeliä millaisen kämppiksen saa, ja tulenhan luultavasti sitten Bielefeldissä vaihdossa ollessa asumaan kämppiksen kanssa, joten olen ihan tyytyväinen. IKEA reissu kyllä on listalla kärjessä, vaikka tämä onkin sisustettu. Täällä on kaikki mitä yksi ihminen tarvitsee asumiseen, mutta kun ne vähäiset huonekalut jakaa isoon asuntoon... vähän kieltämättä autiota. Pitää vähän ostaa pientä sisustustavaraa, että saa tästä kodikkaamman.
Tässäpä tämä ensimmäinen fiilispostaus täältä Saksasta. Kello ei ole edes yhdeksää, ja tuntuu että voisin nukahtaa samantein (toki en juuri ottanut neljän tunnin päikkäreitä). Yöunet ovat jääneet vähän huonoiksi viime öinä, ja menneenä yönä bussissa matkalla lentokentälle yksi mies takanani piti huolen, että siellä ei nukuta, sillä hän koki tämän kellonajan olevan täydellinen kuulumisten päivittämiseen puhelimessa espanjaksi ja volyymiä säästämättä, lähes kaksi tuntia. Kiitos. Ainakin nukuttaa hyvin tänä yönä. Aamulla onneksi mun tarvitsee olla työpaikalla klo 9-10 aikaan vasta, joten saam rauhassa aamulla touhuta.. ja eksyä.
Ja koska Saksassa ollaan, toivotan Gute Nacht!
- Eve
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti