Elämä rullaa

Hallo.

Jos sanon, että oikeasti en ole kerennyt aikaisemmin tulla kijoittamaan kuulumisia, niin uskotteko?

Elämä on lähtenyt hyvin pyörimään täällä Saksassa. Tai no niin, elämällä tarkoitan työelämää, sillä sosiaalista elämää ei ole. Ja se ei edes johdu vain siitä, että olen vasta muuttanut tänne, vaan siitä että sillei ei yksinkertaisesti ole myöskään aikaa.

Tänään tuli täyteen 10 päivää täällä, joista seitsemän työpäivää. Ei paha, sehän on normaalia käydä töissä (blabla....), mutta onko se normaalia, että työpäivään matkoineen ja lounaineen menee vähintään 10h. Kyllä se on, Saksassa, SE ON, ja valitettavasti myös mun arkipäivää. Pakko myöntää, että siihen on jo tavallaan tottunut, mutta kyllä sen huomasi perjantai iltana, kuinka väsynyt oikeastaan oli. Suomessa, jos joku sanoisi, että nousepas töihin klo 6:20am, ei onnistuisi. Täällä, raahaan itseni ylös sängystä vaikka väkisin silloin. Kotoa lähden ennen klo 7 aamulla ja töissä 7:36 (kyllä, 36. Bussit ovat täsmällisiä). Tämä tarkoittaa, että työpäiväni päättyy 16:21 aikaisintaan. Valitettavasti bussini menee aina 20 minuutin välein, joten yleensä jään vielä töihin 16:40 asti.

Ja takaisin aiheeseen, eli tästä näkee, että aikaa ei hirveästi jää muulle elämälle tällä rytmillä, ja itse tarvitsen hyvät yöunet, että toimin. Ehkä sitten kun vielä paremmin tottuu, niin välillä voi "repästä" ja valvoa klo 23. Jos vaikka olisi joku sosiaalinen meno.. kenties. Asun yksin tällä, ja olen todennut että joskus olisi kyllä mukavaa jos kotona olisi valmiina joku toinen henkilö jonka kanssa voisi edes jotain jutella, mukavasti kotisohvalla ilman että tarvitsee mennä mihinkään. Toisaalta väsyneenä nautin omasta tilasta ja hiljasuudesta. Viikonloppuna iski pieni "louneri-olo", kun vihdoin olisi aikaa ja energiaa, niin ei ole ketään ketä nähdä. Kulutinkin viikonlopun IKEA-reissuun, muun tarpeellisen osteluun, hyvään omatekemään ruokaan ja viiniin sekä Netflixiin. Ihan mukava viikonloppu oli, mutta jatkossa pakko alkaa tehdä toimintasuunnitelmaa verkostoitumiseen, että en täysin erakoidu.

En muista mainitsinko ekassa postauksessa, että oikeastaan mulla on Hampurissa todella pitkäaikainen hyvä kaveri, ja hänen kauttaan Hampuriin olen alunperin tutustunutkin. Lisäksi on muitakin tuttavuuksia lähempänä ja kauempana. Oletin tänne tullessa, että olen tämän takia erittäin onnekas, koska valmiina jonkinlainen verkosto ja soluttautuminen helpompaa.
Paskanmarjat.

En tiedä onko se saksalainen juttu, vai onko se ystävieni juttu vai vaan oikeasti ajanpuute, mutta en ole nähnyt edes tätä hyvää ystävääni vielä....erikoisten syiden vuoksi. Näkemisestä tehdään hirveän iso asia. Itse ajattelen, että kun hyviä ystäviä, voidaan olla vaikka pieruverkkareissa sohvalla ja chillata, vaikka tunti vaikka koko päivä. Ei väliä. Mutta, mene ja tiedä mikä kenenkin syy, mutta ärsyttää.

Anyways, kun kaikki negatiivinen saatu näin ollen alta pois, totean että mulla menee oikeasti hyvin. :)
Olen uskomattoman onnekas, että oikeasti tunnen viihtyväni työpaikassani, saan tehdä jo erilaisia enemmän ja vähemmän vastuullisia asioita ja koen ne mielenkiintoisiksi. Lisäksi, työkaverit ovat ottaneet todella hyvin vastaan ja ovat mukavia ja ilmapiiri rento. Ei ärsytä aamulla mennä töihin. Motivoivana tekijänä voi olla myös ilmainen aamu (ja päivä. ja toinen päivä ja iltapäivä)kahvi. Mikä parempi tapa aloittaa jokaine päivä kun aamupuurolla ja kahvilla oman työkoneen ääressä. En valita.
Saksa on yrityksessä yleinen kieli, vaikka paljon meitä on muualta tulleita. Itse olen vain se ainoa ei fluent saksan osaaja. Mutta motivoituneena ja päämäärätietosena aion vielä opetella sen perhanen kielen kunnolla!

Harmi ettei ole mitään kuvia tähän mennessä. Voitte kuvitella tähän kuvia, U-Bahnista, joka täynnä aamu-unisia, Netflixin joss apyörii 13 Reasons Why ja se aamupuuro.

-Eve

And so it begins

Ensimmäinen postaus ja ensimmäinen päivä Hampurissa, sopii hyvin.

Lähdin tänään siis varhain aamulla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää määränpäänä Hampuri, jossa tulen viettämään seuraavat 2,5 kuukautta työharjoittelua tehden. Kaupunkina Hampuri on mulle entuudestaan hyvin tuttu, sillä mulla on paikallisia ystäviä täällä joita sitten on tullut käytyä moikkaamassa enemmän tai vähemmän. Ja on tämä kaupunki vienyt kyllä ihan mennessään. Ehdoton suosikki kaupunkini Saksassa. Kaipa se on se veden ja vihreyden määrä ja läheisyys, jota tälläinen suomalainen tyttö tarvitsee tunteakseen paikan kodikkaana.... :)

Joka tapauksessa, minulla kävi erittäin hyvä tuuri, ja onnistuin saamaan työharjoittelupaikan juuri täältä, ja työ itsessään kuulostaa todella mielenkiintoiselta (todellisuudenhan sitten näkee tietenkin myöhemmin), ja en voisi olla iloisempi. Taustalla on kyllä pieni kauhukin ja jännitys, että miten asiat lähtevät sujumaan, mutta ei auta kuin olla reipas ja ottaa haaste vastaan. Työstä ja sopeutumisestani Saksaan ja töihin tulen varmaankin sitten kirjoittelemaan enemmän myöhemmin.

Nyt sitten pötköttelen täällä omassa uudessa asunnossani Hampurissa. Tuntuu ihan hullulle olla täällä kerrankin ei-turisti asemassa. Nyt on oma huone, oma sänky, keittiö, tavarat muualla kuin matkalaukussa... Oikeasti asun täällä, ja se tuntuu jo niin isolta asialta ja stepiltä. Asunnonkin kanssa mulla kävi tuuri. Ensinnäkin, jälkeenpäin paikallisilta ystäviltäni kuulin, että olen onnekas kun edes sain asunnon. Ottajia asunnoille olisi vaikka muille jakaa ja useasti asunnon löytyistä saa odottaa viikkoja. Tämänkin kämpän vuokraaja sanoi, että jos he laittaisivat toisen huoneen täältä vuokralle niin luultavasti saisivat tänne jonkun heti huomisesta lähtien... 

Ja niin, asun siis täällä asunnossa yksin, vaikka alunperin ajatus oli ollut kaiketi että tästä isosta asunnosta vuokrattaisiin pari huonetta (yhteensä täällä on kolme huonetta jotka voisi vuokrata). mutta tänne tullessa kuulin, että tulen luultavasti olemaan ainut, sillä heille helpompi näin. Mikäpäs siinä, maksan silti vain yhdestä huoneesta. Tässä asuva nuori perhe on siis juuri muuttanut toisaalle, mutta heidän sopimus tähän asuntoon päättyy vasta syyskuussa, joten halusivat sitten vuokrata tämän siksi aikaa. Toistan: mulla kävi hel***** iso tuuri. Toisaalta, kämppiselämä olisi ollut kiva kokea ja ehkä niin saada myös seuraa, mutta se on aina myös tuuripeliä millaisen kämppiksen saa, ja tulenhan luultavasti sitten Bielefeldissä vaihdossa ollessa asumaan kämppiksen kanssa, joten olen ihan tyytyväinen. IKEA reissu kyllä on listalla kärjessä, vaikka tämä onkin sisustettu. Täällä on kaikki mitä yksi ihminen tarvitsee asumiseen, mutta kun ne vähäiset huonekalut jakaa isoon asuntoon... vähän kieltämättä autiota. Pitää vähän ostaa pientä sisustustavaraa, että saa tästä kodikkaamman. 

Tässäpä tämä ensimmäinen fiilispostaus täältä Saksasta. Kello ei ole edes yhdeksää, ja tuntuu että voisin nukahtaa samantein (toki en juuri ottanut neljän tunnin päikkäreitä). Yöunet ovat jääneet vähän huonoiksi viime öinä, ja menneenä yönä bussissa matkalla lentokentälle yksi mies takanani piti huolen, että siellä ei nukuta, sillä hän koki tämän kellonajan olevan täydellinen kuulumisten päivittämiseen puhelimessa espanjaksi ja volyymiä säästämättä, lähes kaksi tuntia. Kiitos. Ainakin nukuttaa hyvin tänä yönä. Aamulla onneksi mun tarvitsee olla työpaikalla klo 9-10 aikaan vasta, joten saam rauhassa aamulla touhuta.. ja eksyä.

Ja koska Saksassa ollaan, toivotan Gute Nacht!

- Eve